Thursday, November 28, 2013

Matka kohti suomalaista luksusklusteria

Uuden aloittaminen on aina jännittävää ja samalla työlästä. Luksuspartio on tehnyt suomalaiseen talouselämään uusia latuja.  Kauppalehti Optio antoi meille runsaasti palstatilaa.  Kiitos! Kukaan ei ole määritellyt meille valmista suuntaa tai matkan pituutta kesällä 2013. Itse olemme toimineet Start Up yrityksemme karttureina. Välillä on ollut kompanssi hukassa, mutta aina se on löytynyt. Vahva visio on ohjannut meitä eteenpäin, myös syksyn pimeydessä. Olemme tavanneet syksyn aikana kymmeniä ihmisiä Helsingissä ja Shanghaissa.

Kannustusta ja kavereita olemme saaneet paljon. Vastustus on ollut vähäistä, koska sanoma on selvä. Luksus myy maailmalla ja Suomen tarvitsee opetella sen kunnollinen paketointi ja myynti. Kauppaa kannattaa aina käydä ja hinnoittelu opetella. Vaatimattomuus ei tässä kaunista. Olemme taas huomanneet, että uuden edessä tarvitsee sukeltaa aika syvälle ja ankkuroida liiketoiminta riittävän tukevalle pohjalle. Jos aikoo oikeasti kehittää luksussuomen ympärille kannattavaa ja Suomen kilpailukykyä eteenpäin rakentavaa toimintaa, on tehtävä paljon ja hartiavoimin näkymätöntä ruohojuuritason työtä. Oli toimiala mikä tahansa, samalla reseptillä toimivat kaikki Start Up- yritykset; Siihen tarvitaan unelma, visio, töitä, töitä ja töitä… ja usko omaan tekemiseen. Ja tietysti loistavat taustajoukot. Kiitos kaikille blogin lukijoillemme kannustuksesta ja kommenteista.

Asiat menevät eteenpäin. Ensi vuodelle luksuspartiolla on muutama unelma ja paljon  työtä tehtävänä. Me katsomme itään ja lähdemme myyntimatkalle. Me haluamme kehittää, kaupallistaa ja kasvattaa suomalaisia unelmia. Vuosi sitten unelmoin suomalaisesta luksusklusterista. Kyllä se sieltä syntyy. Hitaasti mutta varmasti. Hyvä Suomi!


Sunday, November 10, 2013

Suomi-konvehteja kiinalaiseen makuun

芬兰, Fenlan eli Suomi on kiinan merkkijärjestelmässä romanttinen sanapari – se merkitsee tuoksuvaa orkideaa. Eikä tässä vielä kaikki; fen (芬) viittaa oikeastaan ryöpsähtävään ruohon tuoksuun ja lan (兰) orkideaan, joka on polveutunut mangoliasta. Entä todellisuus, kokevatko shanghailaiset Suomen tuoksuvana kukkana kaukana pohjoisessa? Kyllä ja ei. Ne, jotka tietävät maamme, sijoittavat sen Ruotsin (瑞典, Ruidian) eli kiinaksi onnekkaan lain viereen. Ne, jotka eivät tiedä, väittävät tietävänsä ja ehkäpä hiljaa mielessään asemoivat meidät Ranskan, Saksan ja Englannin kylkeen, jotka monelle vähemmän maantiedettä lukeneelle kiinalaiselle edustavat koko Eurooppaa. Vaikka Suomi-kuvamme onkin toistaiseksi kiinalaisten keskuudessa neutraali, huonomminkin voisi mennä. Pienen (patrioottisen) Suomi-kuvauksen jälkeen, shanghailainen vastapuoli jo nopeasti kohottaa kulmiaan ja muistaa kuulleensa Pohjoismaista – arktisista kansoista, jotka elävät sopusoinnussa luonnon kanssa ja voivat hyvin. Siis, Kiinassa kannattaakin lähteä liikkeelle koko Pohjoismaiden ryppäästä ja soluttaa suomalaisia avainsanoja (kuten Marimekko, Finnair tai Vihainen Lintu) keskustelun edetessä.



Suomen maakuvan ehdoton vientivaltti on puhdas luonto ja sen hiljaisuus. Vaikka Kiinan nopea talouskehitys on tapahtunut ympäristön kustannuksella, luonnon kunnioittamisen perinteet ovat syvällä kiinalaisessa filosofiassa ja konfutselaisuudessa, jotka eivät välttämättä näy arjen käytännöissä, mutta joiden merkityksiä ja oppeja kiinan kielen merkit ovat täynnä. Esimerkiksi rauha (安, an) tarkoittaa sanatarkasti nainen talossa ja kotieläin (宠物, chongwu) taas rakkaudella hemmoteltua lohikäärmettä talossa. Myös luonto on kiinalaisille uskonnollisena prinsiippinä pyhä, mutta koska lähihistoria on himmentänyt uskonnon hyvin henkilökohtaiseksi valinnaksi, maan ja taivaan temppeleihin sunnuntaisin kumartava henkilö saattaa tylysti heittää roskat kadulle huonoa omaatuntoa tuntematta. Tämä johtuneekin ehkä kiinalaisten pragmaattisuudesta sekä fatalismista – ajatuksesta, ettei itse voi vaikuttaa siihen, onko näkyvyys pahimpina saastepäivinä kaksi vai kymmenen metriä. Monet kiinalaiset tuntuisivatkin haaveilevan puhtaasta luonnosta, mutta samalla he ymmärtävät, ettei heillä itsellään ole yhteisönä siihen toistaiseksi ”varaa”. Samalla he ihailevat suuresti maita, kuten Skandinaviaa, joilla on. Suomi-kuvalla onkin siten loistavat apajat saada nostetta juuri nyt. Cleantech- innovaatioihin ja teknologiaosaamiseemme luotetaan ja tuotteet ovat aidosti kilpailukykyisiä. Myös tietyt suomalaiset teollisuusfirmat ovat osanneet pureutua markkinaan hyödyntämällä juuri suomalaista vastuullisen osaamisen kuvaa. Tästä erinomainen esimerkki on Kone, joka muutama vuosi sitten lanseerasi kirjastoauton kiertelemään maaseudun köyhissä kylissä lainaamassa kirjoja ja motivoimassa lapsia näin opiskeluun. Kampanja sai valtavaa mediahuomiota ja hyväntahtoisuudellaan ui kiinalaisten sydämiin. Koneen kirjastoauto oli Suomi-kuvan kehittämistä parhaimmillaan ja erinomainen välittämisen osoitus tavallisille ihmisille, jotka ovat tottuneet siihen, että heidän takapihalleen eräänä päivänä rakennetaan kemikaalitehdas tai akkujen jätepiste ulkomaisen investoinnin myötä.


Shanghaissa Suomi-kuvaa rakentavat jo Team Finland, suomalaisyritykset tahoillaan sekä Aalto-yliopisto, joka on vahvistanut yhteistyötään Tongjin huippuyliopiston kanssa. Kuten kirjastoauton kohdalla, Suomi-kuvaa olisikin tärkeää lähteä rakentamaan kiinalaisin maustein. Siis, olisi tarjoiltava vientituotteemme (im-ja materiaaliset) sellaisia kanavia pitkin, jotka kiinalaiset kokevat olevan kiinalaista elämään täydentäviä, ei korvaavia. Metaforisesti, meidän tulisi tarjoilla Suomi-konvehtimme kahvikupin sijaan vihreän teen kyljessä – ujuttaa suomalaisia makuja perinteisten kiinalaisten tapojen ja makujen rinnalle. Tällöin kansallistuntoisen sivilisaation, imperialismin sekä kommunismin kokeneen kansalaisen uteliaisuus herää eikä vastareaktioita synny. Ehkäpä meidän olisikin rakennettava Suomi-kuvamme dialogiksi siitä, kuinka suomalaisuus ja kiinalaisuus tukevat toisiaan ja parhaimmillaan täydentävät ihmisten arkea.



Näyttäisikin, että ulkomaalaiset yritykset ja edustustot Kiinassa eivät ole vielä havainneet, että maakuvan rakentaminen ei aina ala ylhäältä alas johtajien kädenpuristuksilla, vaan päinvastoin alhaalta ylöspäin; tavallisista ihmisistä, kirjastoautoista sekä ruohonjuuritasosta – siellähän me tuoksumme, ruohona ryöpsähtävä orkidea. ;)


 Vieraileva bloggaaja: Riikka Koponen

Yleistyömyyrä ja asiakkuuspäällikkö China Economic Reviewssä, Shanghaissa
KTM (Aalto)
26v.
Haave: Sinologin ura sekä Yunnanin kiertomatka karjalavalla, kiinalaisuuden ytimessä

Wednesday, November 6, 2013

Happea!

Luksuspartiomme pääsi osallistumaan Shanghaissa pidettyyn Nordic Design and Innovation week- tapahtumaan. Vierailu kahdenkymmenenkolmenmiljoonan asukkaan suurkaupungissa muistuttaa suomalaisesta luksuksesta, jota itse pidämme itsestäänselvyytenä: puhdas ilma.

Suusuojukset päällään kulkevat aasialaiset voivat huvittaa Helsingin katukuvassa, mutta aasialaisten kotimaassa suusuojukset ovatkin lähes välttämättömyys. Jatkuvasti kasvava teollisuus ja liikenne kasvattavat väkisin myös ilmansaasteita. Kiinan suurkaupunkien, kuten Shanghain, ilmanlaatu on ajoittain erittäin huono ja saattaa aiheuttaa jopa terveysongelmia.
1,3 miljardista kiinalaisesta löytyy varmasti potentiaalisia matkustajia, jotka tulisivat mielellään hengittämään raikasta Suomen ilmaa. Suomen luonto on monille ulkomaalaisille tavoittamatonta luksusta ja tulee olemaan tulevaisuudessakin.  Pitäisi löytyä rohkeutta tuotteistaa, ideoida ja jalostaa markkinoille Suomen valtava luksuspankki.

Kysyttäessä kiinalaisilta, mitä luksus heille merkitsee, löytyy puhdas luonto yhä useamman unelmalistauksen kärkikolmikosta. Suomessa ymmärretään jo jonkin verran vaikkapa saaristomatkailu rahanarvoiseksi luksukseksi. Kuka keksii ensimmäisenä tuotteistaa Puhtaan Ilman matkat: Luxushappea Suomesta.